Tähtitornin laitteistot

Tampereen Ursan tähtitorni on varusteltu monipuolisesti. Tässä tärkeimpiä laitteitamme:

Pääkaukoputki on Celestron Edge HD, jonka pääpeilin halkaisija on 280 mm ja polttoväli 2800 mm. Pääkaukoputki varustetaan visuaalikäyttöä varten okulaarein, joiden polttoväli vaihtelevat havaintokelin mukaan. Mitä parempi keli sitä suurempia suurennuksia voidaan käyttää. Tavallisesti sunnuntai-illan tähtinäytöksissä käytetään 70–200-kertaisia suurennuksia.

Tärkeimpiä visuaalikohteita ovat:

• Kuu sen erivaiheissaan, iltataivaalla näkyessään se on kasvava. Kuusta nähdään kraattereita, kraattereista lähteviä vaaleita säteitä,eri pinnanmuotojen valoja ja varjoja, vuoristoja, mare-alueita jne.

• Planeetat: Merkurius (hyvin harvoin näkyvissä), Venus, Mars (hyvin pieni suurimman osan ajasta), Jupiter kuineen (loistava kohde), Saturnus renkaineen (erinomainen kohde, yleisön suosikki, näinä vuosina hyvin vaikeasti ja lyhyesti näkyvissä), Uranus ja Neptunus (himmeitä pistemäisiä kohteita myös suurilla suurennuksilla).

• Kaksoistähdet, komponentit ovat usein erivärisiä.

• Pallomaiset tähtijoukot, joissa on kymmeniä tuhansia tai jopa miljoonia tähtiä samalla hyvin pienellä alueella. Yksi tunnetuimmista, M13, on näkyvissä iltaisin syyskaudella.

• Avonaiset tähtijoukot ovat tavallisesti kiikari kohteita. Avonaisia joukkoja on kuitenkin monen kokoisia ja jotkut niistä soveltuvat myös kaukoputkella katsottaviksi, esimerkiksi Seulaset Härän tähdistössä ja M29 Joutsenen tähdistössä ovat näistä joukoista hyviä esimerkkejä.

• Lyyran rengassumu (planetaarinen sumu) on näkyvissä syyskaudella iltataivaalla, näkyy kaukoputkessa himmeänä renkaana.

• Orionin sumu on näkyvissä tammikuusta maaliskuuhun, näkyy kaukoputkessa himmeänä kohteena. Hienot värit valokuvissa eivät kuitenkaan näy silmin katsottaessa.

Sääolosuhteet ovat Tampereella usein sellaiset, että ilmakehässä leijuu sumua tai hyvin pieniä jääkiteitä. Päivällä sumu tai jääkiteet ovat läpinäkyviä ja jääkiteissä Aurinko (tai täysikuu) tuottaa hienoja haloilmiöitä, illalla ja yöllä nähdään katuvalojen aiheuttamia keinovalopilareita. Sumu ja jääkiteet kuitenkin heikentävät ilmakehän läpinäkyvyyttä siten, että himmeät tähtitaivaan kohteet eivät näy edes isommalla kaukoputkella!

Usein selkeälläkin säällä lähellä horisonttia on pilviä. Nämä heikentävät tai jopa estävät kohteen näkymisen lähellä horisonttia!

Jos katsottava kohde on lähellä horisonttia, kuten usein Suomessa on, niin ilmakehän turbulenttisuus heikentää kuvan laatua merkittävästi. Tästä syystä kohteet lähellä horisonttia näkyvät hyvin epäselvästi. Turbulenttisuuden aiheuttaman huonon kuvan laadun lisäksi kaukoputken tuotamassa kuvassa näkyy ilmakehän aiheuttama kromaattinen dispersio, eli kohteen värit erottuvat toisistaan kuin prismassa.

Edellä kerrotut seikat ovat se suurin syy kaukoputkessa näkyvän kuvan huonoon laatuun. Valitetavasti näille luonnon tuottamille ongelmille emme voi mitään, vaikka Tampereen Ursan havaintolaitteet ovat huippuluokkaa. Näistä syistä johtuen pyrimme esittelemään kohteita aina silloin, kun ne ovat mahdollisimman korkealla taivaalla. Tällöin kuvan laatu on usein hyvä tai joskus jopa erinomainen.

AP900 seurantakoneisto on varustettu tietokoneella, jonka muistista löytyy noin 40 000 tähtitaivaan kohteen koordinaatit. Lisäksi tietokone laskee Auringon, Kuun ja planeettojen kunkin hetken koordinaatit ja seuraa niitä (Aurinko ja Kuu liikkuvat myös tähtien suhteen, joten kumpaankin niitä varten seurantakoneisto valitsee näille kohteille soveltuvan seurantanopeuden). Seurantakoneistoa ohjataan tavallisemmin käsiohjaimella mutta sitä voidaan ohjata myös suoraan pöytätietokoneesta tai jopa tabletista tai kännykästä etäyhteydellä.

Erittäin valovoimainen 16-tuumainen Taurus Telescopes T400 on koostaan huolimatta helppo pakata pieneen tilaan ja kuljettaa pimeälle paikalle. Putki onkin yhdistyksen visuaalisen havaintotoiminnan ytimessä. Pimeäretkien lisäksi Taurusta käytetään näytöksissä tornin kattotasanteella. Putkessa ei ole seurantaa, mutta siihen on asennettu DSC (Digital Setting Circle) -järjestelmä kohteiden etsimisen helpottamiseksi. 

Aurinkokaukoputki Lunt LS100THa mahdollistaa Auringon kromosfäärin katselun ja valokuvaamisen. Aurinkokaukoputki on kiinnitetty kesän ajaksi AP900 seurantakoneistoon yhdessä Ikharos-linssikaukoputken kanssa.  Aurinkokaukoputken objektiivin halkaisija on 102 mm ja polttoväli 714 mm. Kaukoputken läpäisemä valon aallonpituus on 656,28 nm ja kaistanleveys hieman alle 0,07 nm. Käytännössä kaukoputken läpäisemä valo on punaista ja hyvin monokromaattista.

Tampereen Ursa järjestää Auringon aktiivisuuskausien mukaan yleisönäytöksiä huhti-toukokuussa joinakin viikonloppuina. Aurinkonäytöksistä kerromme tähtinäytöksistä kertovalla sivullamme enemmän silloin, kun niitä järjestetään!  

Auringon kromosfääristä voidaan nähdä aurinkokaukoputkella alla esiteltyjä ilmiöitä tai tapahtumia:

• Prominensseja Auringon kiekon reunalta kohoavia plasmavirtauksia, jotka syntyvät voimakkaan magneettikentän vaikutuksesta alemmasta fotosfääristä kromosfäärin läpi ja nousevat koronan alueelle

• Filamenttejä, jotka ovat ilmiönä sama kuin prominenssit mutta näkyvät tummina juovina kromosfäärin edessä

• Spiculoita, jotka ovat noin 500 km korkuisia nopeita suihkuja, jotka nousevat alempana olevasta fotosfääristä. Visuaalisesti havaittuna nämä ovat varsin haastavia kohteita ja yleensä niiden näkyminen on mahdotonta. Valokuvassa ne tulevat näkyville.

• Plage-alueet ovat vaaleita ja hyvin kuumia alueita yleensä auringonpilkkuryhmissä ja niiden ympäristössä

• Flarepurkaukset näkyvät hyvin kirkkaina alueina kromosfäärin yläpuolella. Ne ovat lyhytaikaisia purkauksia, jossa magneettikenttä ”oikosulkeutuu” ja vapautuva energia kuumentaa plasmaa kymmenien miljoonien asteiden lämpötilaan. Flare-purkaus usein aiheuttaa koronamassapurkauksen, jossa suuri määrä plasmaa syöksyy avaruuteen. Plasmapilvi voi ajautua maapallon läheisyyteen, jolloin näemme taivaalla revontulia. Koronamassapurkaupilveä ei voida havaita visuaalisesti.

• Auringonpilkut ovat lähinnä alemman fotosfäärin ilmiöitä, mutta ne näkyvät myös kromosfäärissä. Erityisesti pilkkujen tumma ydin, umbra, näkyy hyvin mustana pilkkuna aurinkokaukoputkessa.

Ikharos-linssikaukoputki, jonka objektiivin halkaisija on 102 mm ja polttoväli 714 mm. Tätä kaukoputkea käytetään samojen kohteiden katseluun kuin pääkaukoputkea. Kesäksi kaukoputki on kiinnitettynä aurinkokaukoputken kanssa tähtitornin seurantakoneistoon ja sillä katsellaan ja kuvataan Auringon fotosfääriä. Laajakaistaisessa näkyvässä valossa kaukoputkella nähdään auringonpilkkuja ja flage-alueita Auringon kiekon reunatummentuman alueella.

Muut laitteet

Edellä lueteltujen laitteiden lisäksi yhdistyksellä on lukuisia pienempiä kaukoputkia, joilla näytetään tähtitaivaan kohteita kattotasanteelta tai yhdistyksen jäsenet voivat tehdä niillä omia havaintojaan silloin, kun pääkaukoputki on liian järeä laite. Varusteisiin kuuluu vielä joukko kiikareita, joilla yleisö voi katsella tähtitaivaalta Kuuta, avonaisia tähtijoukkoja esimerkiksi Seulasia ja vaikkapa Andromedan galaksia.