Elokuun tähtiyö

Elokuun tähtiyö 7.8.2025 kello 23–02

Tule tutustumaan tähtitorniin Kaupin vesitornin katolle. Taivaan ollessa selkeä, tähtioppaamme esittelevät tähtitaivaan kohteita tornin pääkaukoputkella sekä kattotasanteella muilla kaukoputkilla - mukaan lukien yhdistyksen valovoimaisella Taurus-kaukoputkella! Pilvisellä säällä järjestämme vaihtoehtoista ohjelmaa tähtitornin tiloissa.

Elokuun tähtiyössä ei ole sunnuntainäytösten tapaan ajanvarausta vaan pyrimme siihen, että kaikki halukkaat pääsevät tornille näytökseen. Ajanvarausten puuttuminen saattaa aiheuttaa tornilla jonottamista. 

Kerromme myös yleisesti mitä syksyn aikana taivaalla näkyy ja saat lisätietoa tähtiharrastuksesta. Ties vaikka saisit uuden harrastuksen!

Katolla olevista kameroistamme voit tarkistaa yön pilvisyystilanteen.

Elokuun tähtiyön kohteet 2025:

Tänä vuonna Saturnus näkyy näytöksen alkuvaiheessa matalalla itäkaakossa, ja se nousee näytöksen loppuun mennessä noin 20 asteen korkeuteen. Näemme Saturnuksen renkaat tänä syksynä hyvin pienessä kulmassa. Saturnuksen vierellä erottuu myös selvästi planeetan suurin kuu Titan. Saturnuksen lähellä reilun asteen päässä on Neptunus. Täysikuu loistaa hyvin matalalla eteläisessä horisontissa näytöksen ajan. 

Me kaikki olemme tähtipölyä - kehomme atomit on taottu jo ammoin kuolleiden tähtien ytimissä. Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista etsiä taivaalta kohteita, jotka kertovat tähtien elinkaaresta. Tähdet syntyvät tiivistymällä suurista kaasu- ja pölypilvistä, kun painovoima alkaa kasata pilven materiaalia prototähdiksi. Kerrallaan voi syntyä kymmeniä tai jopa satoja tähtiä. Nuoret tähdet viettävät elämänsä ensimmäiset sadat miljoonat vuotensa "tähtien lastentarhoissa", eli painovoiman löyhästi yhdessä pitämissä ns. avoimissa tähtijoukoissa. Sellaisia syksyn taivaalla ovat mm. Perseuksen tähdistön suunnalla oleva Kaksoisklusteri, jonka muodostavat vierekkäiset tähtijoukot NGC 869 ja NGC 884. Nämä joukot ovat noin 14 miljoonan vuoden ikäisiä, ja näemme ne sellaisina kuin ne olivat noin 7500 vuotta sitten. Näytöksen edetessä näyttävä Seulasten tähtijoukko nousee myös näkyville lähellä Marsia. Seulaset on reilusti Kaksoisklusteria vanhempi - sen iäksi arvioidaan 150 miljoonaa vuotta. Seulaset näkyvät hyvin paljain silmin - joukko onkin vain 444 valovuoden etäisyydellä. 

Tähtien lapsuus päättyy aikanaan, ja avoimet tähtijoukot vähitellen hajaantuvat. Aikuistuneet tähdet jatkavat vedyn fuusiota joko yksinäisinä tähtinä - kuten Aurinko - tai kahden tai useamman tähden järjestelmänä. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu noin puolet kotigalaksimme Linnunradan tähdistä. Yön aikana Kesäkolmioksi nimetty asterismi on hyvin näkyvissä. Suurikokoisen kesäkolmion muodostavat Joutsenen tähdistön Deneb-tähti yhdessä Lyyran Vega-tähden ja Kotkan Altair-tähden kanssa. Jokainen näistä tähdistöistä sijoittuu Linnunradan ratatason alueelle. Valitettavasti kaupungin valosaasteen vuoksi Linnunradan maitomaista vyötä ei tähtitornilla pysty näkemään. Kesäkolmion tähdistä Vega ja Altair ovat normaaleja aikuisiän tähtiä; ne fuusioivat ytimessään vetyä heliumiksi. Tällaisia tähtiä kutsutaan pääsarjan tähdiksi. Vega on noin 25 valovuoden ja Altair noin 17 valovuoden päässä. Jättiläistähti Deneb on  puolestaan siirtynyt jo elämänsä loppuvaiheeseen, ja sen ytimessä on alkanut heliumin fuusio. Deneb on erittäin valovoimainen tähti - se on suuresta, noin 2600 valovuoden etäisyydestään huolimatta tähtitaivaan 19. kirkkain tähti. 

Koillisessa loistaa Ajomiehen tähdistössä Capella, joka on kuudenneksi kirkkain tähti taivaalla. Se näyttää yhdeltä tähdeltä, mutta järjestelmään kuuluu itse asiassa neljä tähteä. Etäisyys Capellaan on noin 43 valovuotta.

Länsiluoteessa on näkyvissä Arcturus, joka on Karhunvartijan kirkkain tähti. Tähti on neljänneksi kirkkain tähtitaivaalla. Kirkkaus johtuu osittain siitä, että se on hyvin lähellä meitä, etäisyyttä on vain 37 valovuotta. Tähden massa on 1,5 Auringon massaa, ja Arcturus on ns. oranssi jättiläinen, jonka heliumfuusio on ehkä alkanut. 

Deneb on Joutsenen pyrstötähti, ja Joutsenen nokassa sijaitsee kaunis Albireo-tähti. Paljain silmin yhtenä tähtenä näkyvä Albireo erottuu kaukoputkessa kaksoistähtenä, jonka komponenteilla on selvä väriero: kirkkaampi tähti on oranssin sävyinen ja himmeämpi tähti on sinertävä. Tähtien väri aiheutuu pintalämpötilasta - siniset tähdet ovat kuumia, ja oranssit tai punaiset tähdet ovat viileämpiä! Albireon kirkkaampi oranssi tähti on jo jättänyt pääsarjan, mutta himmeämpi sinertävä fuusioi vielä ytimessään vetyä heliumiksi. Albireo on meistä noin 420 valovuoden etäisyydellä. Tähtiparin keskinäinen etäisyys on hyvin suuri, joten niiden kiertoaika yhteisen massakeskipisteen ympäri saattaa olla jopa 100 000 vuotta. 

Näytöksen loppupuolella horisontin yläpuolelle kohoaa  myös Kaksosten tähdistöön kuuluvat Castor ja Pollux. Ne näkyvät koillishorisontissa. Capellan tapaan Castor on myös moninkertainen tähti - sen järjestelmään kuuluu peräti kuusi komponenttia. Kaukoputkessa Castor näkyy kuitenkin vain kahden kirkkaimman komponentin kaksoistähtenä; molemmat ovat pääsarjan tähtiä. Etäisyys Castorin järjestelmään on noin 51 valovuotta. Pollux on ollut Altairin tapaan valkoinen tähti ollessaan pääsarjalla - nyt sen ytimessä vetyfuusio on päättynyt, ja tähdestä on tullut oranssi jättiläistähti. Etäisyys Polluxiin on noin 34 valovuotta. 

Tähden elämän päättyessä Auringon kaltaiset tähdet sykkivät hitaasti ulkokerroksensa avaruuteen, ja tähdestä jää jäljelle kuuma ydin, jossa ei kuitenkaan enää tapahdu fuusioreaktioita. Tällaisissa prosesseissa tähtien takomat raskaammat alkuaineet päätyvät uusien tähtien ja planeettojen raaka-aineiksi. Lyyran Vega-tähti ohjaa katselemaan Lyyran tähdistössä olevaa Lyyran rengassumua, joka tunnetaan myös lyhenteellä M57. Rengassumun kaltaisia tähden jäänteitä kutsutaan planetaarisiksi sumuiksi, koska nämä usein pyöreät sumut muistuttivat 1800-luvun kaukoputkissa sinertävän vihertäviä Uranus- ja Neptunus-planeettoja. Rengassumua voidaan katsella Elokuun tähtiyössä vain näytöksen loppupuolella yön pimeimpinä hetkinä. 

Avonaisissa tähtijoukoissa on joitakin satoja tähtiä, mutta taivaalta löytyy suurempiakin tähtien ryhmittymiä. Herkuleen tähdistössä on yksi upeimmista pallomaisista tähtijoukoista; se tunnetaan lyhenteellä M13. Pallomaiset tähtijoukot ovat vanhoja, jopa Linnunrataa vanhempia. Linnunradan ympäriltä tunnetaan noin 150 pallomaista tähtijoukkoa. M13 koostuu arviolta noin miljoonasta tähdestä. Ne pysyvät yhtenä joukkona keskinäisen gravitaation vaikutuksesta. Herkuleen tähdistö näkyy läntisellä taivaalla yön aikana.

Suurin tähtien ryhmittymä taivaalla on galaksi. Kaikki yötaivaalla näkyvät yksittäiset (tai moninkertaiset) tähdet kuuluvat kotigalaksiimme Linnunrataan, jossa on noin 400 miljardia tähteä. Andromedan tähdistön suunnalla näkyy suuri naapurigalaksimme Andromedan galaksi, joka tunnetaan myös luettelotunnuksella M31. Andromedan galaksi on noin 2.5 miljoonan valovuoden etäisyydellä - tämä etäisyys kutistuu 110 kilometriä joka sekunti, sillä Andromeda ja Linnunrata lähestyvät toisiaan ja galaksit sulautuvat yhteen 3-4 miljardin vuoden kuluttua. Vaikka Andromedassa on jopa 1000 miljardia tähteä, on erittäin epätodennäköistä, että galaksien törmäyksessä yksikään tähti törmäisi suoraan toiseen tähteen, sen verran kaukana tähdet kuitenkin ovat toisistaan!