Havaintovinkit kuukausittain

Kesän loppupuolella voidaan ihastella näyttäviä meteoreja, jotka kuuluvat perseidit nimiseen parveen. Ensimmäiset perseidit nähdään heinäkuun 17. päivästä alkaen ja niitä riittää aina elokuun 24. päivään. Parven maksimi sattuu tänä vuonna elokuun 13. päivän aamuyöksi, jolloin yön pimeimpään aikaa voidaan nähdä kymmeniä meteoreja Etelä-Suomen taivaalla. Keski- ja Pohjois-Suomessa taivas on vielä liian valoisa meteorien näkymiselle.

Meteoriparvi on peräisin 26 km kokoisesta komeetta 109P/Swift:stä irronneista pienistä kivistä ja jäästä. Komeetan kiertoaika on noin 133 vuotta ja edellisen kerran se oli perihelissä ja maapallon radan läheisyydessä joulukuussa vuonna 1992. Seuraavan kerran näin tapahtuu heinäkuussa 2126, jolloin se tulee olemaan paljain silmin nähtävissä.

Lue koko artikkeli Radiantista!

Vaalea kesäyön taivas vaikeuttaa lähes kaikkien tähtitaivaan kohteiden havaitsemista, jos Aurinkoa ja Kuuta ei oteta huomioon. Jotakin sentään voi nähdä, jos on havaitsemassa oikeaan aikaan. Huomisesta lähtien noin viikon ajan hieman ennen auringonnousua voi havaita itäisellä taivaanpuoliskolla joitakin viidestä planeetasta. Se mitä näkee, riippuu siitä millaisia havaintovälineitä käyttää.

Jos tarkastelet kohteita paljain silmin, voit olla onnellinen, jos löydät aamulla kello 4 aikoihin Jupiterin. Se on nousut horisontista kello 2.16 ja on lähes idässä noin 11 asteen korkeudella. Planeetan kirkkaus on –2,15 , joten se pitäisi näkyä helposti pilvettömältä taivaalta. Jos ilmakehässä on yläpilviä, joita Kanadassa riehuvat metsäpalot ovat synnyttänee viime päivinä hyvin runsaasti, tämänkin planeetan näkymisessä voi olla vaikeuksia.

Lue koko artikkeli Radiantista

Tampereen kesäyöt ovat valoisia ja vain kirkkaimmat kohteet, kuten Kuu voi näkyä taivaalla. Kuukin näkyy kesäisin matalalla, luoden parhaimmillaan tunnelmallisia hetkiä. 

Kesäyössä voi saada hyvin hienoja valokuvia erilaisista aiheista ja kohteista varsinkin silloin, jos sijoittaa lähellä horisonttia olevan Kuun näkymään kuvan taustalla. Oheinen etelään suunnatun sääkameran kuva ei kuitenkaan kilpaile tunnelmakuvien luokan aivan kärkipaikoista, vaikka huokuukin kesäyön rauhaa.

Toukokuussa öinen tähtitaivas on vain osittain näkyvissä. Taivaalta voi nähdä kirkkaimmat tähdet ja silloin vain yön pimeimpään aikaa, siis noin kello 1 – 2 välillä.

Onneksi joitakin havaintoja voi tehdä kuitenkin myös päiväaikaan. Yksi näistä tapahtumista on Jupiterin peittyminen Kuun taakse. Toukokuun 17. päivänä kello 16.40. Kuun kapea sirppi peittää Jupiterin. Peittyminen päättyy kello 17.23. ja esiintulo tapahtuu Kuun pimeän reunan takaa, joten mitään varoitusta tapahtumasta ei tule, ellei sellaiseksi lasketa Callisto ja Ganymedes kuiden esiintuloa juuri enne Jupiteria. Kuut ovat kuitenkin niin himmeitä, että niiden näkeminen on mahdotonta valoisalta päivätaivaalta.

Jupiterin kirkkaus on -2,1 magnitudiasteikolla, joten se ei kovin helposti tule näkyville. Käyttämällä valovoimaista kiikaria (esim. 20×80 tai 25×100) tai kaukoputkea planeetta on kuitenkin nähtävissä. Peittymisen alkaessa Jupiter on noin 16 asteen korkeudessa suunnassa 262 astetta, siis lähes lännessä. Peittymisen päättyessä Jupiter on noin 11 asteen korkeudella suunnassa 272 astetta.

Huhtikuussa illat pimenevät aina vain myöhemmin ja Tampereella yötaivaan pimeys päättyy. Silti huhtikuu vielä hyvää havaintoaikaa, sillä useimmat tähtitaivaan kohteista ovat edelleen näkyvissä ja sää on usein selkeä.

Huhtikuun alussa Jupiter, Merkurius, Uranus, Venus ja Mars muodostavat länteen auringonlaskun jälkeen jonon. Jupiter on näistä lähimpänä horisonttia mutta kuitenkin havaittavissa ainakin kiikareilla. Jupiterin elongaatio kuitenkin pienenee ja se häipyykin kuukauden ensimmäisen viikon aikana Auringon kiloon. Jupiterin konjunktio (sijainti on Auringon takana) on 12.4. ja silloin sitä ei voi havaita.

Lue lisää huhtikuun havaintovinkkejä Radiantin artikkelista!

Huhtikuussa nähdään haloja muita vuodenaikoja useammin. Yleisin halo on 22-asteen rengas, jonka voi nähdä Auringon tai Kuun ympärillä keskimäärin joka toinen päivä. Haloja tunnetaan noin 90 erilaista mutta vain muutama näistä on hyvin yleisiä ja muutamat muodot ovat sellaisia, jollaisia Suomessa ei voi nähdä milloinkaan. Muita yleisiä halomuotoja ovat sivuauringot, auringonpilarit ja usein muihin halomuotoihin yhdistyneenä erilaiset kaaret.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa kerää tietoja halohavainnoista Taivaanvahtiin, jonne kuka tahansa haloja nähnyt voi niistä ilmoittaa. Ilmoitukseen voi liittää valokuvia, jos niitä on tullut otettua vaikkapa puhelimen kameralla. Jotta halo näkyisi kuvassa parhaiten, Aurinko tai Kuu pitäisi peittää katulampun tai rakennuksen taakse. Jos mitään muuta keinoa peittämiseen ei ole, niin sen voi tehdä aina omalla peukalollaan.

Linkkejä:

• Ohjeita halojen valokuvaamiseen 

• Ohjeita halojen havainnointiin

• Tietoja halomuodoista .