Tähtitaivas

Tähtitaivas tänään

Taulukosta näet tärkeimpien tähtitaivaan kohteiden nousu- ja laskuajat sekä maksimi korkeuden tänään!

Ajankohtainen tähtitaivas

Sanastoa

Onko joku termi outo tai et olet varma sen merkityksestä? Klikkaa otsikkoa, jolloin pieni sanasto avautuu ruudulle!

Alla esitellään joitakin lähitulevaisuudessa helposti näkyviä tapahtumia taivaalla. Voit havaita niitä joko paljain silmin, kiikarilla tai pienellä kaukoputkella.

Pimennyksiä kesän jälkipuoliskolla

Kuun ja auringonpimennys ovat kuluvan kesän jälkipuoliskon tapahtumia taivaalla, jotka herättävät mielenkiintoa. Tällä kertaa etenkin auringonpimennys on vain kalpea aavistus paremmista vuosista, sillä vain hyvin kapea palanen siitä peittyy Kuun taakse.

Kuun pimennys tapahtuu heinäkuun 27. päivänä. Tampereen horisontissa kuunnousu tapahtuu kello 22.08, joten aivan alusta emme pimennystä näe. Seuraavassa taulukossa on esitetty pimennyksen tärkeimpien tapahtumien kellonajat.

Täydellinen kuunpimennys näkyy kuparinruskeana. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennyksen näkyvyysalue. Suomessa Kuu nousee vasta pimennyksen alettua ja Pohjois-Suomessa ja Lapissa vasta syvimmän pimennysvaiheen jälkeen! Kartta Fred Espenak /NASAGSFC.

Tällä kertaa pimennys voi olla hyvin tumma, sillä Kuu kulkee lähes Maan täysvarjon keskeltä. Pimennyksen syvimmän vaiheen väri ja kirkkaus kuitenkin riippuvat siitä, kuin paljon Maan ilmakehän läpi kulkeva valo suodattuu. Suodattumiseen vaikuttaa niin ilmakehässä leijuva pöly kuin vesihöyryn määrä. Jos molempia on paljon, pimentynyt Kuu on hyvin tumma ja päinvastoin.

Kuunpimennystä voi seurata missä vain, missä on näkyvyyttä eteläiselle taivaalle lähelle horisonttia. Kuun korkeus on etelämeridiaanissa vain 8,8 astetta kello 02.22 joten pimennys on jo päättymässä tässä vaiheessa yötä.

Kuunpimennys voi myös kuvata tavallisella kameralla. Kännykkäkameralla pimentynyt Kuu näkyy kyllä hyvin pienenä, mutta järjestelmäkamera ja siinä lyhyt teleobjektiivi voi tuottaa jo mukavia kuvia. Valotusajat, varsinkin pimennyksen syvimmän vaiheen aikana, menevät kyllä niin pitkiksi, että kamerajalustan käyttäminen on välttämätöntä. Mielellään myös lanka- tai etälaukaisin on hyvin tarpeellinen apuväline. Jos tällaista apuvälinettä ei ole käytettävissä, aina voi käyttää kameran ajastettua laukaisua.

Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi täytyy kokeilla erilaisia valotuksia. Hyvässä kuvassa pimentynyt Kuu ei ole yli- eikä alivalottunut. Tällä kertaa pimentynyt Kuu on hyvin matalalla horisontissa. Tämä antaa kuvaajille mahdollisuuden sommitella kuvaan muitakin, paljon mielenkiintoa herättäviä kohteita: ihminen, lato, joku rakennus, puu tai pensas, järvi jne., vain mielikuvitus on rajana. Pelkkä pimentynyt Kuu valokuvana ei ole kovinkaan mielenkiintoinen.


Tämä maaliskuun 20. päivänä 2015 otettu auringonpimennyskuva vastaa suunnilleen sitä, mitä elokuun pimennyksessä on odotettavissa Tampereella. Kuva © Kari A. Kuure.
Auringonpimennyksen näkyvyyskartta. Suomessa Auringon kiekosta peittyy Kuun taakse 6,5 –31 %, syvin pimennysalue on Pohjois-Lapissa.

Auringonpimennys seuraa kuunpimennystä parin viikon kuluttua. Tänä vuonna sellainen tapahtuu 11. elokuuta. Pimennys alkaa kello 11.45.41, jolloin Kuu siirtyy Auringon eteen suunnassa 347 astetta – siis vasemmalta ylhäältä (noin kello 11 suunnalla Auringon kiekolla). Maksimaalinen peittyminen saavutetaan hyvin nopeasti, sillä se tapahtuu jo puolen tunnin kuluttua kello 12.16.33. Aurinko on tällöin noin 42 asteen korkeudella. Pimennys päättyy myös hyvin nopeasti sillä kello 12.47.43 Kuu on siirtynyt pois Auringon edestä. Pimennyksellä on siis kestoa kutakuinkin 62 minuuttia.

Tampereella maksimaalisen peittymisen aikaan noin 11 % Auringon säteestä on peittynyt Kuun taakse. Suomessa peittyminen on syvin Utsjoella, jossa noin 31 % Auringon kiekosta on Kuun takana. Helsingissä peittyminen on 7,9 % ja Maarianhaminassa vain 6,5 %.

Auringonpimennystä voi seurata myös mistä tahansa paikasta jossa Aurinko näkyy. Auringonpimennyksen seuraamiseen tarvitset silmiä suojaavan suodattimen, jollaisia on Ursa myynyt vuosien varrella tuhansia. Toinen vaihtoehto on kaasuhitsauksessa käytettävä hitsaussuojalasi, joka on riittävän tumma (DIN14). Valitettavasti rautakaupat eivät yleensä näin tummaa hitsaussuojalasia pidä varastossa, joten sellaisen joutuu hankkimaan esimerkiksi Tampereen Ursasta. Tampereen Ursa tähtitorni on avoinna yleisölle torstaina 9.8. kello 23 alkaen, jolloin Elokuun tähtiyö -tähtinäytös. Tällöin on ainoa mahdollisuus hankkia suojalasi Tampereen Ursasta. Monilla harrastajilla onkin suojalasi omassa varastossaan aikaisempien pimennysten ajalta.

Mikä tuo on?

Jälleen on se aika vuodesta jolloin iltataivaalla näkyvä valopallo saattaa ihmetyttää – mikä tuo on? Valopallo ilmestyy läntiseen horisontin yläpuolelle auringonlaskun aikaan ja se on epätodellisen kirkas. Ilmeisestikään se ei voi olla mikään luonnonilmiö, sillä eihän ne ole noin kirkkaita!? Se ei voi olla myöskään lentokone tai avaruusromu, koska se tuntuu pysyvän paikoillaan. Ja jos ajat autolla, se tuntuu seuraavan sinua!

Kaikista näistä hämmentävistä ominaisuuksista huolimatta ilmiölle on hyvinkin tavallinen selitys! Kyseinen kirkas kohde on naapuriplaneettamme Venus. Venuksen kirkkaus perustuu kolmeen ominaisuuteen: ensinnäkin planeetta on lähes maapallon kokoinen, se on kauttaaltaan vaalean pilvipeitteen verhoama ja se on maapalloa lähempänä Aurinkoa.

Venuksen pilvipeite on noin viidenkymmenen kilometrin korkeudella planeetan pinnasta. Se koostuu rikkidioksidista ja rikkihaposta ja se heijastaa auringonvaloa hyvin runsaasti. Ja auringonvaloa riittää koska Venus on lähempänä Aurinkoa kuin Maa. Lisäksi planeetan koko on sen verran iso, että heijastavaa pinta-alaa on runsaasti. Sopivissa olosuhteissa Venuksen heijastaman valon määrä on aiheuttanut varjon muodostumisen hangelle.

Kuvassa kirkas Venus iltataivaalla. Kuva © Kari A. Kuure.

Venus kiertää Aurinkoa lyhyemmällä radalla kuin Maa. Sen vuoksi Venuksen kiertoaika Auringon ympäri on vain 225 vuorokautta. Tästä syystä Venuksen näkyminen vaihtelee vuodesta toiseen. Suurimman huomion se kuitenkin saa ollessaan näin kevätaikaan näkyvissä iltataivaalla.

Kaukoputkella katsottuna voidaan helposti nähdä Venuksen vaiheet. Sillä ja Merkuriuksella on samanlaiset vaiheet kuin Kuulla. Muilla planeetoilla ei varsinaisia vaiheita ole, vaikka esimerkiksi Marsin me voimme joskus nähdä hieman soikeana johtuen Maan ja Marsin välisestä sijainnista.

Venuksen ja Merkuriuksen vaiheet syntyvät siten, että me näemme niiden yöpuolelle silloin kun ne ovat radallaan Maan ja Auringon välisellä osalla. Kun ne ovat samalla linjalla Auringon kanssa, eli planeetat ovat alakonjunktiossa, emme näe niitä lainkaan, sillä Maata kohti on pelkästään planeettojen yöpuoli. Samasta syystä uusikuu on meille näkymätön.

Tänä vuonna Venus on näkyvissä iltataivaalla kevään ajan aina kesäkuun lopulle asti. Sen jälkeen planeettaa on vaikea nähdä muutoin kuin päiväaikaan kunnes marraskuun alkupuolella se ilmaantuu jälleen näkyviin mutta tällä kertaa aamutaivaalle. Marraskuun sääolosuhteet ovat harvoin selkeitä, joten Venuksen näkyminen voi peittyä pilvisyyden taakse.

Venuksen päiväaikainen havaitseminen on todellinen vaihtoehto, sillä se on helppo löytää päivätaivaalta jos käytettävissä on goto-ohjattu kaukoputki. Jos ko. laitetta ei ole käytettävissä, voi yrittää etsiä Venusta esimerkiksi pienellä kiikarilla siten, että tekee havaintonsa korkean rakennuksen varjopuolella niin, että Aurinko peittyy rakennuksen taakse.

Venuksen ja Auringon välinen kulmaetäisyys on suuri koko kesän ajan, jolloin kuvattu havaintomenetelmä voi toimia aivan käytännössä. Venus on suunnilleen samalla korkeudella kuin Aurinko oli vastaavassa suunnassa. Auringon ja Venuksen välinen kulma on suurin elokuussa, jolloin se on 45–46 astetta ja Venus löytyy Auringon itäpuolelta (vasemmalta).

Jos yrität havaita Venusta päivällä, varmistaudu kuitenkin siitä, että kaukoputki ei suuntaudu vahingossa Aurikoa kohti. Ilman aurinkosuotimia silmä(t) vaurioituvat tai sokeutuvat hyvin nopeasti kaukoputken vahvistaessa muutoinkin kirkasta auringonvaloa ja vamma (sokeus) on pysyvä!

Venuksen (kuvassa) ja Merkuriuksen vaiheet muistuttavat Kuun vaiheita. Kuva © Kari A. Kuure.